periaatteet pinnalla..

Täällä uudessa kulttuurissa olen ajattelemattani omaksunut monia käytöstapoja. Oletan senkin tavallaan olevan jonkinlainen selviytymismekanismi. Seuraan, kuinka paikalliset käyttäytyvät esimerkiksi tervehtiessä tulijaa kaksin käsin, osoittaakseen että heillä ei ole mitään piiotettavaa ja toimin itse samoin. Tai kuinka he pukeutuvat sunnuntaisin kirkkoon ja saatan itsekin ilmestyä paikalle pitkässä hameessa, vaikka sellaista en pakollakaan Suomessa käyttäisi. Jotenkin ihminen haluaa sulautua joukkoon, jopa siinä määrin että vetää farkkujen sijasta sen hameen kinttuihinsa..

Kuitenkin, vaikka kuinka yrittäisin kameleontin lailla sopeutua ympäristööni en voi välttää sitä, että olen täällä Mzungu -eli valkoihoinen. Ihonvärini tuo mukanaan paikallisille ajatuksen siitä, että olen rikas. Ja siksi saan välillä kohdata myös erityiskohtelua. Väillä se on myönteistä; minulle tarjotaan etupenkkiä linja-autossa tai parasta osaa kanasta, jos on ruoan aika. Toisinaan valkoihoisuus taas tarkoittaa, että minun on maksettava bussimatkastani eri summa kuin paikallisten, tai olen myös nähnyt jossain baarien seinissä ihan kirjoitettuna eri pääsymaksut mustille ja valkoisille!
Olen itse päättänyt olla maksamatta yhtään sen enempää kuin paikallinenkaan (edellyttäen, että tiedän mitä paikalliset maksavat). Tähän päätökseen en ole tullut johtuen rahasta, etteikö minulla olisi varaa maksaa sitä ekstra 50 senttiä, vaan kysymys on puhtaasti periaatteesta. Samasta periaatteesta en myöskään halua nauttia bussin etupenkistä tuulettimineen, jos takapenkille on survottu 20 paikallista.
Viime päivinä ylipäätään on tullut vastaan monta tilannetta, joissa omat periaatteni ja moraalini, kuten myös kohtaamani henkilöiden periaatteet ja moraali on tullut esille. Olen joutunut käsittelemään myös sitä faktaa, että edustan täällä muutakin kuin vain itseäni, olen Katjan lisäksi mm. suomalainen, valkoihoinen sekä kristitty ja nämä "leimat" tuovat välttämättä mukanaan odotuksia. Jotenkin tuntuu, että on tarkkailun alla koko ajan ja pitäisi aina muistaa käyttäytyä esimerkillisesti. Tätä aihetta olen kärsimättömyydessäni valittanut iltarukouksissani Jumalalle..
Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että ehkä tämä on myös Jumalan koulua mulle, niin että en näkisi tuota edustuskuntoisuuttani pakkona, vaan haluaisin pyrkiä parhaaseeni = itsehillintään kun homma ei luista, iloon arjen askareissa, kärsivällisyyteen kun sähköt pätkii kesken kahvin keiton jne..