long time, no see..

On taas kulunut anteeksiantamattoman kauan siitä, kun viimeksi kirjoitin. Pistän sen sen piikkiin, että minulta puuttuu luonnollista taipumusta kirjalliseen itseilmaisuun sekä että on ollut vallan kiireistä ja menokasta meininkiä viime aikoina. Toissa viikonlopun vietimme Auvisten (toinen lähettiperheistä, harjoitteluohjaajamme) perheen kanssa Lower Zambezilla joka on siis Zambezi joen varrella, Zimbabwe näkyi joen toiselta puolen! Nukuimme Hessun kanssa teltassa ja saimme nauttia pimeän saavuttua kl.6 jälkeen aina aamu viiteen, auringon nousuun saakka kaikenlaisista luonnon äänistä. Illalla elefantit sekä virtahevot nousivat joesta syömään, yöllä heinäsirkat ja sammakot lauloivat meille serenadia ja aamun koittaessa norsut jälleen äänekkäästi kärsällään töräytellen ja virtahevot ainutlaatuisesti äännähdellen -kuulostivat melkein rikkinäisiltä veneen moottoreilta, vaelsivat takaisin joelle juomaan ja uimaan. Kävimme myös ihan virallisella safarilla viereisessä luonnonpuistossa jossa näimme nuoren leijonapariskunnan noin 6 metrin etäisyydeltä! Lisäksi siellä oli seebroja, antilooppeja, virtehepoja, norsuja, krokotiileja ja lintuja. Parhaimman eläinkokemuksen saimme kuitenkin kun olimme Hessun ja Uiken (Auvisten tytär) kanssa altaalla vilvoittelemassa. Pihan poikki tallusteli jättikokoinen elefantti!! Siinä se veteli nurmikon läpi muina miehinä ja jäi sitten välillä repimään kukkapenkistä ja puista kukkia ja lehtiä naposteltavaksi!! Se oli hurjan mahtava kokemus!

Meillä kävi myös aina ruoka-aikaan kutsumattomia vieraita. Heti kun ruoka saatiin liedelle, alkoivat apinat vilistä puun oksilla. Eivätkä ne siellä pysyneet, vaan olivat niin röyhkeitä, että heti silmän välttäessä ne tulivat varastamaan ruokaamme suoraan pöydiltä! Siinä olikin näytöstä kerrakseen kun me Jaanan kanssa yritimme niitä hätyytellä pois.
Saavuttuamme takaisin Lusakaan oli aika viettää synttäreitä. Arkkiloitten nuorin tytär Joanna oli täyttänyt sunnuntaina 5v. ja meidät oli kutsuttu tiistaina synttärikesteille. Ohjelmaan kuului mm. muumidominoa, askartelua, ja leikkejä. Nautin täysin siemauksin kun pääsin leikkimään ja rellestämään! Teimme Hessun kanssa Joannalle aarrekartan, jonka päässä oli aarre =purkillinen keksejä ja karkkia, pienellä avustuksella sankarimme löysikin aarteensa!

Parin päivän levon jälkeen oli taas aika lähteä reissuun, tällä kertaa suuntasimme Ndolaan ja kyseessä oli nuorten leiri. Tämä oli perjantaina, Sambian itsenäisyyspäivänä. Oli odottanut paljon juhlintaa, mutta juhlinta kaduilla oli enimmäkseen suunnattu tuleviin presidentinvaaleihin. Ihmiset ajelee ympäri autoissaan, tyyttäilee, huutelee ja näyttelee käsimerkein mitä ehdokasta he kannustavat. Meidän autossa oli mukana minä, Hessu, Ville, Diana, John, Homary (nuorisopastori), Fatuma ja hänen pikku poikansa ja Brian (nuorisotyön kordinaattori). Matkaseura oli miellyttävä ja meillä oli hauskaa! Me nuoret, eli minä, Hessu, Diana ja Brian valvoimme perjantai- iltana Guest Housimme aulassa jutellen ja puolisilmällä seuraten jotain täkäläistä saippuasarjaa. Oli kiva vain olla oman ikäistensä kanssa ja viettää aikaa. Meidän ohjelmavastuumme rakentui tunnin pituisesta rastiradasta jonka pointtina oli tuoda esille että yhdessä olemme vahvempia kuin yksin ja että jokaisella on jotain annettavaa toisille. Leirillä oli yksi tyttö, Katherine, joka teki minulle pikkuletit, Hessu nauroi niitä kun valkoinen päänahka kuultaa lettien välistä, mutta eipähän tartte hetkeen huolehtia miten tukka laittaa. Sunnuntaina pääsin vielä extempore pitämään pyhäkoulua ennen lähtöämme takaisin kotia päin. Ehdimme myös syömään lounasta jonka naiset olivat valmistaneet. Tarjolla oli aamulla Brianin teurastamaa vuohta ja tietenkin –nshimaa..

Maanantaina heräsin pahoin voivana ja päivä kului vaakatasossa maaten, märehtien viikonlopun ruokia. Tiistaina olo oli jo parempi ja jaksoin nousta ylös sängystä.